Olet ihana – mutta kuka näkee sinut?

Kun olin puhumassa Hyvä Ikä -messuilla, jäin pohtimaan yhtä hyvin yksinkertaista asiaa: mitä ihmiselle tapahtuu, jos kukaan ei enää todella näe häntä?

Me kaikki haluamme tulla nähdyiksi.

Emme vain työntekijänä, asiakkaana, potilaana, äitinä, isänä tai ikäihmisenä. Vaan ihmisenä. Omana ainutlaatuisena itsenämme.

Olen puhunut vuosia Olet ihana! -ajatuksesta. Sen ytimessä ei lopulta ole ulkonäkö, vaatteet tai edes tyyli. Sen ytimessä on paljon suurempi kysymys:

Näetkö sinä oman arvosi? Ja osaammeko me nähdä arvon toisissamme?

Kuka näkee vanhustyön ammattilaisen?

Vanhustyö on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista. Silti työn arki voi olla kiireistä, kuormittavaa ja täynnä tehtäviä, jotka on yksinkertaisesti saatava hoidettua.

Silloin haluan kääntää katseen hetkeksi ammattilaiseen.

Kuka näkee hänet?

Kuka kysyy, mitä hänelle kuuluu? Kuka muistuttaa, että hän ei ole vain työvuoro, resurssi tai
käsipari, vaan ihminen, jolla on oma persoona, vahvuudet, haaveet, epävarmuudet ja tarina?

Minusta tässä on jotain olennaista.

Kun ihminen itse kokee olevansa arvokas ja nähty, hänellä on myös enemmän tilaa nähdä
toinen ihminen.

Nähdyksi tuleminen synnyttää nähdyksi tulemista.

Ikä ei vie ihmiseltä persoonaa

Sama koskee ikäihmistä. Vanheneminen ei pyyhi pois sitä ihmistä, joka olemme aina olleet. 80-vuotias nainen ei ole vain 80-vuotias nainen. Hän on voinut olla kapinallinen, rakastaja, yrittäjä, äiti, maailmanmatkaaja, tanssija, muodin rakastaja tai nainen, joka on aina inhonnut beigeä. Ja tiedättekö mitä? Hän saa inhota sitä edelleen. Tässä kohtaa nousee mieleen lämpimät muistot omasta edesmenneestä mummusta. Hänen mottonsa oli, että elämästä pitää nauttia, ei saa turhaa synkistellä! Hän pukeutui aina punaiseen hienoon juhlavillapuseroon, helmet oli kaulassa ja Olavi Virta raikasi mankasta. Viimeiseen asti hän vitsaili ja nauratti muita ihmisiä ja voitti meidät kaikki korttipelissä. Kotihoidon hoitajat usein kehuivat, kuinka hauskaa oli Maijan luona vierailla. Se, että hoitaja kohtasi mummun, niin myös mummu kohtasi hoitajan.

Ikäihmiselläkin on mielipiteitä, toiveita, huumoria, pelkoja, haaveita ja halu päättää omista asioistaan. Hän haluaa ehkä näyttää hyvältä. Hän haluaa ehkä laittaa huulipunaa aamupalalle tai joka päivä helmet kaulaa. Tai hän ei voisi vähempää välittää huulipunasta ja haluaa mieluummin puhua urheilusta. Katselin inspiroituneena erästä uutisklippiä, jossa oli 98 -vuotias entinen pikkulotta nimeltä Senni. Hän harrasti kolmiloikkaa, yleisurheilua ja meni naimisiin 98 -vuotiaana! Olen tavannut Sennin henkilökohtaisesti Lotta Svärd järjestön tilaisuudessa ja olin niin haltioissani hänen viisaista sanoistaan.

Oleellista on, että me emme päätä hänen puolestaan, kuka hän on. Hän päättää siitä itse!

Kun ihminen tarvitsee enemmän apua arjessaan, vaarana on, että huomio alkaa huomaamatta kiinnittyä siihen, mitä hän tarvitsee: ruokaan, lääkkeisiin, hygieniaan, pukeutumiseen ja turvallisuuteen. Kaikki nämä ovat tietenkin välttämättömiä.

Mutta ihminen tarvitsee muutakin kuin sen, että hänestä huolehditaan.

Hän tarvitsee kokemuksen siitä, että minä olen edelleen minä. Iästä ja sairauksista huolimatta. Elämää voi olla edessä vielä monia vuosia, joten pitää elää täysillä jokainen hetki, kuten mummuni aina muistutti.

Entä jos kohtaaminen alkaisikin tästä?

Olen työssäni nähnyt lukemattomia kertoja, kuinka ihminen muuttuu, kun hän tulee nähdyksi.

Ryhti muuttuu. Katse muuttuu. Energia muuttuu.

Siksi Olet ihana! ei minulle tarkoita pinnallista kehua.

Se tarkoittaa: minä näen sinut.

Näen sinussa muutakin kuin ikäsi, ammattisi, sairautesi, toimintakykysi tai sen, missä tarvitset apua. Näen ihmisen.

Ehkä juuri tässä voisi olla yksi tulevaisuuden vanhustyön tärkeistä ajatuksista. Että kaiken kiireen, mittareiden ja välttämättömien tehtävien keskellä muistaisimme kysyä:

Kuka tämä ihminen on?

Mistä hän innostuu? Mille hän nauraa? Mitä hän on elämässään rakastanut? Miten hän haluaa
tulla kohdatuksi? Mikä saa hänet tuntemaan itsensä edelleen omaksi itsekseen?

Ja aivan yhtä tärkeä kysymys kuuluu vanhustyön ammattilaiselle:

Kuka sinä olet – ja tiedätkö, kuinka arvokasta työtä teet?

Me tarvitsemme yhteiskuntaan enemmän ihmisiä, jotka uskaltavat nähdä toisensa kokonaisina.

Sillä ihmisarvo ei vähene iän mukana. Persoonallisuus ei jää eläkkeelle. Ja tarve tulla nähdyksi ei katoa koskaan.

Sinä olet enemmän kuin ikäsi.
Sinä olet enemmän kuin ammattisi.
Sinä olet enemmän kuin avuntarpeesi.

Sinä olet ihminen.

Ja juuri siksi:

Ps. Olet ihana!

Kirjoittanut:

Sohvi Nyman on palkittu stylisti, tietokirjailija, valmentaja, ja TV:stä tuttu tyyliasiantuntija, joka on työskennellyt ihmisten itsetunnon, tyylin ja oman ihanuuden löytämisen parissa jo yli 20 vuoden ajan. Hänet tunnetaan Olet ihana! -TV-ohjelmasta ja samannimisestä ajattelusta, jonka ytimessä on nähdyksi tuleminen: jokaisella ihmisellä on oikeus tuntea itsensä arvokkaaksi,
merkitykselliseksi ja ihanaksi – iästä riippumatta.

Tutustu lisää kirjoittajaan sohvinyman.fi sekä https://www.instagram.com/sohvinyman/