Lähihoitajan työ on arvokas ja arvostettu

13.6.2024

Suomen Kuvalehti teki viime vuoden lopulla kyselyn, jossa he jo kahdeksatta kertaa tutkivat ammattien arvostusta kyselemällä kansalaisten mielipidettä. Lähihoitajat olivat sijalla 28, kun arvioitiin 379 ammattia. Edellisen kerran ammattien arvostusta oli tutkittu vuonna 2018, jolloin lähihoitajan ammatti oli sijalla 50.

Ammatin arvostus on noussut, mutta siitä huolimatta lähihoitajat eivät tahdo jaksaa työssään ja opiskelijamäärät ovat taittuneet. Tätä dilemmaa pohditaan monella taholla, mutta se punainen lanka puuttuu tai voisiko sanoa, että sitä lankaa ei seurata tai noudateta.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on nostanut kerta toisensa jälkeen ratkaisuja työvoimapulaan sekä siihen, että lähihoitajat jaksaisivat työssään. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ratkaisut ovat riittävä palkka, säälliset työolot ja hyvä johtaminen. Näiden alle kätkeytyykin sitten erilaisia asioita, joita pitäisi vain toteuttaa. Lähihoitaja itse ei ole tässä passiivisessa roolissa, vaan esimerkiksi työoloja tulisi kehittää yhdessä kaikkia kuullen.

Edellä mainittujen palkan, työolojen ja johtamisen lisäksi on vetovoimatekijä, jota ei voi ohittaa eli työn merkityksellisyys. Työn merkityksellisyys koetaan esimerkiksi siten, että pystytään vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja tekemällä työ eettisesti kestävällä tavalla.

SuPer teetti kyselyn lähi- ja perushoitajien kokemasta työkuormasta, jonka tulokset julkaistiin 30.5.2024. Pähkinänkuoressa tulokset ovat positiivisemmat kuin edellisissä kyselyissä vuosina 2016 ja 2020. Toki vuoden 2020 kyselyyn vaikutti koronapandemia ja vuonna 2016 maan hallituksen ajamat säästötoimet. Huomioitavaa on, että vanhustenhoidon työntekijöiden kokemus henkilöstön riittävyydestä on parantunut. Tähän on todennäköisesti vaikuttanut osaltaan ympärivuorokautisen asumisen henkilöstömitoituslainsäädäntö.

Vaikka lähihoitajat ovat suurin työntekijäryhmä vanhustyössä, niin on syytä muistaa, että lähihoitajia työskentelee niin varhaiskasvatuksessa, vammaistyössä, kotihoidossa, mielenterveys- ja päihdepuolella, lastensuojelussa, erikoissairaanhoidossa, perusterveydenhuollossa ja kouluissa. Kyseisessä selvityksessä tuli ilmi, että parhaiten työssään voivat lähihoitajat työskentelevät kouluissa ja laboratorioissa. Heillä oli muita myönteisempi kokemus mm. henkilökunnan määrästä, työssäjaksamisesta, työn laadusta, asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisesta ja esihenkilötyöstä.

Lähihoitajan työn arvostusta täytyy korostaa. Ihan siitäkin syystä, että heitä tarvitaan kaikkialla sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa tulevaisuudessa yhä enemmän. Tarvitaan tekoja, ei vain hyviä pohdintoja ja suunnitelmia. Tervetuloa messuille seuraamaan 2.10 klo 14-15 SuPerin järjestämää paneelia aiheesta ” Miksi arvostettu työ ei vedä”.